Katson metsää, rantaa, järven selkää ja meren ulappaa, vuoren seinämällä sinnittelevää puuvanhusta – maisemaa. Se katsoo minua takaisin tuhansilla silmillään. Ajan hioma kallio ja eroosion siitä lohkomat kivet jauhautuvat aallokossa kaukaisten rantojen hiekaksi. Sammalen peittämät tuulenkaadot lahoavat hiljalleen metsän hämäryydessä. Ihmiskulttuurin jäljet näkyvät kaikkialla, aina huolimattoman retkeilijän polulle pudottamasta roskasta horisonttiviivaa rikkoviin mastoihin, torneihin ja rakennusmassoihin saakka. Painan kameran laukaisinta. Maiseman pisteet piirtävät vastineensa kuvaan. Tapahtuu muutakin. Alkuräjähdys. Aika-avaruus haarautuu; sen kylkeen kasvaa uusi kaikkeus, valokuvan rinnakkainen todellisuus. Maisema jatkaa muutostaan, kuva jää.
Valokuva on dokumentti, muistini jatke ja jälki läsnäolostani. Se on väline, jolla tutkin maisemaa ja luontoa, niissä tapahtuvaa liikettä ja muutosta. Kuvatessani pyrin näkemään luonnon itseisarvoisena toisena, erillisenä, kuitenkin kanssani yhteistä alkuperää olevana ihmettelyni kohteena ja itseäni suurempana entiteettinä, jolla on myös valta asettaa rajat omalle olemassaololleni.
Olen lahtelainen maisemavalokuvaaja. Taiteen maisteriksi olen valmistunut Taideteollisesta korkeakoulusta. Tällä hetkellä suoritan kuvataiteilijan amk-tutkintoa Turun Taideakatemiassa.
